Ympäristökasvatus

Alla mietteitä ympäristökasvatukseen liittyen ensin omakohtaisen kokemuksen myötä.

Omakohtainen kokemus:

Ympäristökasvatus painottuu omien vanhempien, sukulaisten ja muiden aikuisten antamaan hyvinkin maanläheiseen suhtautumiseen luonnon kanssa. Omassa päivähoito-, esiopetus- ja koulumaailmassa ei ole varsinaisesti ollut mitenkään erityisesti luontopainotteista eskaria tms. vaan ollaan hyvin paljon muutenkin liikuttu ja puuhasteltu ulkona oppien ja leikkien.

Omat isovanhemmat omistivat maatilan, jossa sain pienestä lapsesta asti olla mukana ”töissä” eläinten parissa, pellolla sekä metsässä aikuisten mukana. Suurimmat ympäristökasvatukselliset opit olenkin saanut näiden hetkien aikana, kun olen päässyt mukaan toimintaan. En itse asiassa edes muista hetkeä, jolloin aikuiset olisivat kieltäneet jonkun asian kokeilemisen tai tutkimisen. Oli kyse, milloin kalankasvattamoprojektista, vesimeloniviljelyksestä, nuijapääfarmista tai oman perunamaan hoitamisesta, niin olen saanut vapaasti toteuttaa itseäni ja ihmetellä hyvin konkreettisesti aisteja hyödyntämällä monenlaisessa ympäristössä maaseudulta metsään ja metsästä järven rannalle ja sieltä taasen kaupunkiympäristöön.

Lapsuuden mökkimaisema

Muistan lapsuudesta kuinka oma mummuni kertoi kohdanneensa mustikkametsällä hirven ja hetken päästä suden ja kysyinkin häneltä eikö sellainen pelottanut, johon mummu vastasi ettei tietenkään pelottanut, sillä me kaikki kunnioitimme toistemme tekemisiä. Sanoisinkin että tuohon lauseeseen tiivistyy omassa lapsuudessa saatu ympäristökasvatus ja filosofia, joka on tietty kantanut näihin päiviin asti.

Ympäristökasvatuksellisten termien määrittely:

Ympäristötietoisuus

Ympäristötietoisuus on useiden tutkijoiden toimista määritelty kokonaisuudeksi joka kattaa luonto- ja kulttuuriympäristön riippuvuussuhteen sisältyviä tunteita, asenteita ja toiminnallisuutta. Yksinkertaisimmillaan ympäristötietoisuus on perusta sille mihin ihmisen ja luonnon & ympäristön vuorovaikutus pohjautuu. Ympäristötietoisuus kattaa myös käsityksen vuorovaikutukseen liittyvissä seikoissa: kuten lainalaisuuksissa ja vaikutusmahdollisuuksissa.  

Luontosuhde

Luontosuhde on käsitteenä hyvin moniulotteinen. Pohjimmiltaan luontosuhde tarkoittaa yksinkertaisesti ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Luontosuhde voi myös olla asenne luontoa koskeviin asioihin ja luontoa kohtaan arvojen asettamista. Eri tieteenalat määrittelevät luontosuhteen eri käsitysten mukaan siinä, miten ihmisen ja luonnon ajatellaan eroavan toisistaan. Luontosuhde on myös kerroksellinen sen yksilöllisen pohjansa myötä. Aistit, mielikuvat ,ihmisten väliset erot, luonnon hyödyntäminen. Luontosuhteeseen vaikuttaakin jokainen oma kokemus. Se voi olla myönteinen tai positiivinen tai siltä väliltä välinpitämätön. (Härkönen, 2017, s. 5-7)

Ympäristöherkkyys

Ympäristökasvatuksen näkökulmasta ympäristöherkkyys kuvastaa ihmisen tunteisiin pohjautuvaa myönteistä suhdetta luontoon ja ympäristöön ja pohjautuukin positiivisille luontokokemuksille ja sillä voikin olla edistävä vaikutus ymmärtämään ihmisen rooli luonnossa sekä oppia luontoon ja ympäristöön liittyviä asioita. Ympäristöherkkyys tarkoittaa myös kykyä käyttää aisteja hyväksi luonnon ja ympäristön havainnoinnissa. Lapsuuden kokemuksilla suuri merkitys. (Ympäristöopin keskeisiä käsitteitä.)

Lähteet:

Härkönen N. (2017.) Biologian ja maantiedon opettajien käsitykset luontosuhteesta sekä sen huomioimisesta osana opetusta. Maantieteen Pro gradu- tutkielma. Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta. Itä-Suomen yliopisto. Haettu 28.1.2020 osoitteesta: https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20170303/urn_nbn_fi_uef-20170303.pdf

Opetushallitus. (n.d.). Ympäristöopin keskeisiä käsitteitä. Haettu 28.1.2020 osoitteesta https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/ymparistoopin-keskeisia-kasitteita

Ympäristökasvatus. (n.d.). Ympäristötietoisuus. Haettu 281.2020 osoitteesta https://blogs.helsinki.fi/ymparistokasvatus/keskeisia-kasitteita/ymparistotietoisuus/